RB
- PONIES
- BREEDING
In their eyes shine stars of wisdom and courage to guide men to the heavens.
A star falls from the sky and into your hands
virtuaalitalli / virtuaalihevonen
©
Pixabay
Vecteezy
scirlin
“Three Words. Eight Letters. Say It And I'm Yours.” - Blair Waldorf, Gossip Girl
New York, I Love You
|
VWY-III VWY-C VH20-022-0048 welsh B, tamma ruunikonkimo (Aa Ee Gg), 133cm syntynyt 12.01.2020 30 -vuotias Kasvattanut Mandy Le Boutillier Omistaa Rushock Bog (VRL-09334) he B 60cm |
|
|
Paris To Boston W rt 133cm |
ii. Hoghurst Fury W rtkm 133cm |
|
ie. Lilywest Ima Bernadotte W rn 129cm |
|
|
Goodbye Gossip Girl W rn 131cm |
ei. It's A Bass-Thing W mkm 134cm |
|
ee. Ponnycott Heavensent W rn 130cm |
|
Jos Rushockissta pitäisi valita poni ensimmäiselle ratsastustunnille, maastoon epävarman ratsastajan alle tai seuraksi nuorelle hevoselle, Nelly olisi todennäköisesti listan kärjessä. Kauriinsilmäinen pikkutamma on niitä harvinaisen mutkattomia poneja, joiden kanssa hankalistakaan asioista ei koskaan tarvitse tehdä sen suurempaa numeroa. Kimo on rauhallinen, rohkea ja ihmisiin luottavainen, eikä uusi ympäristö tai kokemattomampikaan käsittelijä hetkauta sitä helposti. Nelly myös silminnähden nauttii huomiosta jota se erityisesti juniori ystäviltään saa ja ottaa mielellään vastaan kaiken rapsutuksista ylimääräisiin herkkuihin, eikä tämä hellittelyn yltiöpäisyys ole kumma kyllä herättänyt ponissa huonoja tallitapoja. Korkeintaan tamma saattaa näyttää hieman loukkaantuneelta, jos lapsi erehtyy kulkemaan sen karsinan ohi pysähtymättä. |
|
Statistiikka ERJ tasolla 1 / 0 KRJ tasolla 2 / 1 |
Arvokilpailut ja cupit 15.07.2022 VWY Cup / he B ; 1/21 |
| 27.03.2023 | W | t. | Neifion Last Tango, Then Paris | KTK-III EV-III |
| 18.11.2023 | WPB | t. | Neifion Petty In Pink | KTK-III |
| 10.05.2024 | W | o. | Neifion Noy Ominis | EV-II |
Päiväkirjamerkintä
313 sanaa , kirjoittanut VRL-09334
Emily oli tarkistanut satulavyön neljä kertaa. Viidennellä kerralla kimk tamma käänsi päätään, katsoi tyttöä suurilla tummilla silmillään ja huokaisi niin syvään, että vieressä seisova poninhoitaja repesi nauruun.
“It was tight the second time.”
“What if it gets loose?”
“Then we'll tighten it. Again. Now breathe.”
Nelly käytti keskustelun tarjoaman tauon hyödykseen ja hamusi huulillaan Emilyn takinhelmaa jossakin taskun pohjalla tuoksuvien herkkujen toivossa. Sen ensimmäinen kilpailukausi uuden junioriratsastajan kanssa oli alkanut muutamaa viikkoa aikaisemmin, mutta tähän asti harjoitukset olivat pysyneet turvallisesti kotikentällä. Nyt edessä oli 40 senttimetrin rata, oikeat kilpailunumerot ja ainakin Emilyn mielestä kohtuuttoman suuri määrä ihmisiä todistamassa mahdollista julkista nöyryytystä, jollainen mikä tahansa edesottamus radalla tytölle eittämättä oli.
Verryttelyssä tamma puolestaan suhtautui tapahtumaan huomattavasti käytännöllisemmin. Se käveli sinne minne ohjattiin, muutti askellajia säntillisesti pyydettäessä ja ylitti ensimmäisen ristikon kuin olisi tehnyt sitä joka päivä koko ikänsä. Kolmannella hypyllä Emilykin alkoi viimein muistaa hengittää.
“Just ride her like you do at home. Now go on, it's your time soon.”
Helpommin sanottu kuin tehty.
Lähtömerkin jälkeen ensimmäiselle esteelle oli kuitenkin pakko mennä. Tamma lähti tottuneesti laukkaan, löysi esteen ja hyppäsi. Emily ehti toiselle jo vähän paremmin mukaan. Kolmannella hän muisti katsoa seuraavaa estettä. Neljännellä ratsastaja teki liian suuren pidätteen, mutta Nelly vaihtoi tyynesti takaisin laukalle ja jatkoi matkaa kuin mitään erityistä ei olisi tapahtunut.
Viimeinenkin puomi jäi kannattimilleen.
Maalilinjan jälkeen Emily halasi ponia antaumuksella.
“We did it!”
Nelly pärskähti.
Sijoitusta ei tullut, mutta rata oli puhdas. Nuorelle ratsastajan alulle se oli voitto jo sinänsä ja Emily palasikin tallialueelle sädehtien kuin maailmancupin voittaja, vaikka ruusuketta ei suitsissa roikkunutkaan.
Nelly sai porkkanan. Siihen lopputulokseen poni puolestaan vaikutti olevan täysin tyytyväinen.
Päiväkirjamerkintä
294 sanaa , kirjoittanut VRL-09334
Aamupäivällä Nelly sai kunnian toimia saattueen järkevänä osapuolena, kun yksi tallin nuorista, cob-ori King, päätettiin ajaa ensimmäistä kertaa kylän puoleiselle lenkille. Järkevän osapuolen tehtävä ei tokikaan ollut erityisen vaativa. Nelly käveli edellä löysin ohjin ja käytti suurimman osan matkasta tienpientareiden kasvivalikoiman arvioimiseen. Kotvan käveltyään King alkoi tehdä samaa tutkimustyötä vanhemman tamman esimerkkiä seuraten. Alkumatkasta tallin jäädessä taakse se oli pöhissyt ja steppaillut hermostuneena ja ymmällään. Harjoitukset olivat tähän päivään saakka tapahtuneet aina tallin turvallisessa pihapiirissä tuttujen hajujen ja äänien ympäröimänä. Nyt metsätien molemmin puolin kohosivat korkeat koivut ja saarnet, lehvästöjä kahisutti tuuli ja aurinko – joka näyttäytyi nyt ensimmäistä kertaa viikkoihin – langetti outoja valo- ja varjokuvioita jalkojen juureen. Nellyn tyyneys oli kuitenkin tarttunut nopeasti nuorempaan poniin, aivan kuten niin monta kertaa aiemminkin.
Ensimmäinen todellinen koettelemus tuli Riddlestonin laidalla, missä metsäinen kuja kaarsi lähelle kylään johtavaa maantietä. Traktori peräkärryineen oli juuri kolistelemassa ohi, kuljettaen pientä heinäkuormaa luultavimmin läheiselle lammasfarmille. King pysähtyi niille sijoilleen sieraimet järkytyksestä väristen. Nelly pysähtyi myös.
“Go on, Nell.”
Tamma antoi traktorille vielä viimeisen paheksuvan vilkaisun ennen kuin jatkoi kulkuaan ja yritti samalla varastaa suullisen ruohoa ojanpenkalta. Takana nuori poni harkitsi asiaa vielä hetken, epävarmana siitä, pelottiko sitä enemmän lähestyvän koneen kohtaaminen vai polun varteen yksin jääminen. Lopulta ori teki päätöksensä ja saavutti Nellyn kiireisin raviaskelin.
“Whoa, good boy.”
Nelly ei näyttänyt ottavan kunniaa saavutuksesta, sikäli kuin edes tiedosti toisen ponin edesottamuksia. Se oli nimittäin löytänyt tien toiselta puolelta uuden, mehevämmän ruohotupsun.